Aika kuultaa muistot, myös 1990-luvun lama-ajan. Kävin Linikkalan lukiota vuosina 1989-1992. Olin luokalla A, joka noihin aikoihin oli ns. matikkaluokka. Meitä oli vain 6 tyttöä luokan yli 30 oppilaasta. Lukiossa olon aikana Suomen talous vajosi nousukaudesta taantuman kautta lamaan. Neuvostoliitto hajosi ja markkakin devalvoitiin. Muuten tämä ei lukiolaisen arjessa näkynyt kuin monen kaverin vanhemmat jäivät työttömäksi tai joutuivat jopa vuosien velkavankeuteen. Opetus lama-aikaankin oli tasokasta ja henki hyvä koulussa. Opettajista erityisesti mieleeni ovat jääneet luokanvalvojamme Eini Hamilton, matematiikan opettaja Jorma Ojala, kemian ja fysiikan opettaja Rauno Kirjavainen sekä kielten puolelta äidinkielen opettaja Kaija Parko ja ruotsin opettaja Eila Taskinen. Psykologian ja uskonnon opettajana toimi tuolloin Saara Haapala joka aamuisin kampasi tukkansa pilsnerillä kuosiin.
Lukiossa päätin hakea jatko-opintoihin lääketieteelliseen. Koska myös lääkärityöttömyys oli korkea laman aikoihin sain kommentteja olevani hullu kun lähden itseäni työttömäksi kouluttamaan. Onneksi valmistumiseni aikana tilanne oli jo parantunut työllisyyden osalta.
Kaikkiaan jäänyt lämpimät muistot Linikkalan lukiosta, joka antoi hyvät eväät jatko-opiskeluihin ja myös elämään ylipäätään.
